Kastehelmen Kuningatarpitko
❀❀❀❀❀
virtuaalihevonen VH21-018-0000
hopeageeninen voikko, 146cm suomenpienhevostamma
syntynyt 03.06.2021, iältään 0-vuotias, ikääntyy satunaisesti
kasvattajana Kastehelmen Talli FIN
omistajana Vadelmiina Rastaspuro VRL-14618
yleispainoitteinen, tavoitteena tasot Helppo B & 90cm & Helppo
hopeageeninen voikko, 146cm suomenpienhevostamma
syntynyt 03.06.2021, iältään 0-vuotias, ikääntyy satunaisesti
kasvattajana Kastehelmen Talli FIN
omistajana Vadelmiina Rastaspuro VRL-14618
yleispainoitteinen, tavoitteena tasot Helppo B & 90cm & Helppo
❀❀❀❀❀
kantakirjakelpoinen
tavoitteena varsalaatuarvostelut, rodun laatuarvostelu, lajien laatuarvostelut
tavoitteena varsalaatuarvostelut, rodun laatuarvostelu, lajien laatuarvostelut
❀❀❀❀❀
Miinan ja Pitkon tarina alkaa kultaisista ponityttövuosista, joista Miina ei oikeastaan koskaan päässyt kasvamaan yli. Niinpä vielä 26-vuotiaana nuori nainen oli poniomistajien luottovalinta kisaratsastajana, toki muistakin syistä kuin pituudestaan. Ja siksipä oli luonnollista, että Miinan oman vanhan connemararuunan siirryttyä ajasta ikuisuuteen Vadelmiina katseli lähinnä ponikokoisia hevosia ja hevoskokoisia poneja. Miina testasi länkisääristä suomenhevosta, hermoheikkoa lämminveriravuria ja takkutukkaista ja tuikkivasilmäistä ratsuponia, mutta mikään niistä ei tuntunut ihan sopivalta omaan käteen. Ja vaikka Miina olikin vähän silmäillyt jo valmiita hevosia, etsinnän pidentyessä ja ystävien yllyttämänä alkoi naikkonen tutkia hieman tuoreempaa sukupolvea. Sieltä se sitten tuntui löytyvän, Kuningatarpitko Vadelmiinalle, sen kesän varsoja, likaisen värisine hamppujouhineen ja voikkopeitteineen.
Kuningatarpitko, eli Pitko eli Pitko on varsasta lähtien ollut suvulleen uskollisena pyöreä vähän joka suunnasta katsottuna; takaa, edestä ja tulevaisuudessa varmasti selästä, sai varmastikin liikaa Pullaa ja maitoa vielä kohoamisvaiheessa. Mitä makuun ja sen luonteeseen tulee, Pitko on ehkä oikeasti enemmän rusina- kuin kuningatarpullaa; vähän mielipiteitä jakava, sillälailla sopivissa määrin. Pohjasta ehkä vähän kärähtänyt,
Pitkosta on kuoriutunut ihan asiallinen hevoskansalainen kokemattomissakin käsissä, mutta ei missään nimessä siksi, että se olisi emänsä tavoin vietävissä kuin litran mitta, vaan siksi, että Pitko on ihan älytön lusmu; semmoinen laiskan pyörittelijän peltipulla. Kasvattajakin jo varoitteli varsaa luovuttaessaan, että aina se on jalat nätisti nostanut puolitankoon, mutta vain siksi, että silloin joku muu kannattelee sen painoa, ainakin Pitkon mielestä. Pitkossa on paljon muitakin pieniä omituisuuksia, jotka puhuvat puolestaan; lenkeillä se tarttuu kiinni pohjaan jo ensimmäisen satametrisen jälkeen ja vapaalla heinällä tamma turpoaa kuin kohoamaan unohdettu pullataikina. Eli vielä sama suomeksi, Pitko on niin patalaiska, ettei se vaan jaksa vastustella. Taikina hengessä ja veressä.
Kuningatarpitko, eli Pitko eli Pitko on varsasta lähtien ollut suvulleen uskollisena pyöreä vähän joka suunnasta katsottuna; takaa, edestä ja tulevaisuudessa varmasti selästä, sai varmastikin liikaa Pullaa ja maitoa vielä kohoamisvaiheessa. Mitä makuun ja sen luonteeseen tulee, Pitko on ehkä oikeasti enemmän rusina- kuin kuningatarpullaa; vähän mielipiteitä jakava, sillälailla sopivissa määrin. Pohjasta ehkä vähän kärähtänyt,
Pitkosta on kuoriutunut ihan asiallinen hevoskansalainen kokemattomissakin käsissä, mutta ei missään nimessä siksi, että se olisi emänsä tavoin vietävissä kuin litran mitta, vaan siksi, että Pitko on ihan älytön lusmu; semmoinen laiskan pyörittelijän peltipulla. Kasvattajakin jo varoitteli varsaa luovuttaessaan, että aina se on jalat nätisti nostanut puolitankoon, mutta vain siksi, että silloin joku muu kannattelee sen painoa, ainakin Pitkon mielestä. Pitkossa on paljon muitakin pieniä omituisuuksia, jotka puhuvat puolestaan; lenkeillä se tarttuu kiinni pohjaan jo ensimmäisen satametrisen jälkeen ja vapaalla heinällä tamma turpoaa kuin kohoamaan unohdettu pullataikina. Eli vielä sama suomeksi, Pitko on niin patalaiska, ettei se vaan jaksa vastustella. Taikina hengessä ja veressä.
❀❀❀❀❀
iii. Herra Halokeeni Ch KTK-II ERJ-I jälk. C
iie. Tiilikan Hyvänyön Pusu Ch KTK-II SLA-II KRJ-II ERJ-III iei. Snillin Hittavainen KRJ-I iee. Nokkela Nuotiopulla KTK-III SLA-I YLA2 KRJ-I ERJ-I |
eii. Viäränmielin
eie. Hiienkerkkä Ch KTK-II SLA-II KRJ-I KERJ-I ERJ-II eei. Ukkospilvi VIR MVA Ch KTK-II YLA2 ERJ-I KRJ-II eee. Pipariina KTK-II YLA2 ERJ-I KRJ-II |
Pitko on 3,5-polvinen. Ei vielä tarjolla jalostukseen.
❀❀❀❀❀
näyttelyt
00.00.0000
kouluratsastus KRJ
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
esteratsastus ERJ
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
kenttäratsastus KERJ
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
00.00.0000
❀❀❀❀❀
Pulla & Pitko, päiväkirjamerkintä 14.06.2021, © omistaja
Vadelmiinan laskettua 24-vuotias connemararuunansa ansiokkaasti haudan lepoon oli nuoren naisen elämään tullut suoranainen hevosenmentävä tyhjiö. Tai no, ponikokoinen sellainen, eihän Miina ollut juuri ala-asteikäistä räkänokkaista tuntilaista pidempi, mutta se nyt oli ihan toissijaista, aukko mikä aukko. Ilman ei osannut olla enää tässä vaiheessa elämää, vaikka ylimääräiset tonnit tuntuivatkin mukavalta painolta lompakossa, ja mitäpä sitä turhaan pesämunaa hautomaan sen enempää, kertyihän se ihan samalla tavalla ilmankin säästettyjä seteleitä. Siispä tuumasta toimeen ja jokaisen hevosnaisen luottopalvelut (eli ratsut.fi, paikallinen tallinpitäjä ja aikuisikäisten ponityttöjen whatsapp-rinki) laulamaan, että nyt etsittiin uutta tositarkoituksella.
Miina aluksi katseli lähinnä vanhempia, valmiita ponikokoisia hevosotuksia kotikäyttöön; semmoista, jolla pää ei hajoaisi, jos kisakentille ei pääsisi, mutta ei myöskään toisinpäin, eli jotain vähän kaikkeen sopivaa. Muutaman potentiaalisen siinä kahden kuukauden aikana ehtikin nainen jo kokeillakin; länkisäärisen suomenhevosen, jonka arvo alkoi olla enemmän ruohonleikkurin kuin kisakenttien puolella; päästään pehmenneen lämminveriravurin, jonka hermot eivät kestäneet oikeastaan mitään, ja takkutukkaisen ja villi-ilmeisen ratsuponin, jonka selkään Miina ei edes koskaan ehtinyt, sillä kukaan ei saanut koko ponia edes kiinni tarhasta. Tarjonta oli siis suht kyseenalaista ja paremmista vaadittiin jo sen verran riihikuivaa, että siinä menisi Vadelmiinan talosäästötilin koko mitätön summa.
Eli seuraavana Miina ponityttöringin rohkaisemana alkoi tutustua vähän tuoreempaan tarjontaan; kaksivuotiaisiin ja sitä nuorempiin. Ei varsojen koulutus Miinalle ongelma nyt sinällään ollut, kunhan vaan mukavuussyistä olisi ollut parempi löytää jo valmis tehty tapaus, mutta saisipahan juuri sellaisen, kuin halusi!
Siinä selaillessaan Vadelmiina törmäsi jo useampaan potentiaaliseen varsaan, niin hevos- että ponipuolella, mutta se oikea löytyi lopulta luotettavan poniringin kautta. Joku ystävistä oli löytänyt ilmoituksen Facebookista, jossa kaupiteltiin myyntiin tulevaa, mahdollisesti pienhevosen mittoihin jäävää kesän varsaa, ja kaikki olivat samaa mieltä siitä, että Kuningatarpitko-niminen varsa ja Vadelmiina olivat varmasti kohtalon luomat toisilleen. Ei sitä aina löytänyt yhtä herkullisia nimiä, jotka menivät yhteen kuten kuningatarhillo ja pitko.
Miina ystäviensä rohkaisemana oli pian matkalla Varsinais-Suomeen katsomaan Pitkoaan. Tai ei se vielä Miinan siinä vaiheessa ollut, mutta kuitenkin. Pitkän ja puuduttavan matkan jälkeen peltomaisemien piilottamassa pihapiirissä tapasivat nainen ja ponikokoinen, likaisen värinen ja laittoman pyöreä varsa toisensa, turvallisesti Pulla-emän suurehkon vatsan takaa kurkistellen. Kasvattaja ei kaunistellut hirveästi tamman ulkonäköä, näytti toki kotona olleen isäorin ja elätteli ajatusta, että ehkä jotain parannusta tapahtui tähän sukupolveen. Mutta kyllä lupasi, että kumpikin hevosista oli tosi hyväluontoisia ja kovia tekemään töitä, ja ihan kisakelpoisia pelejä, Pulla eritoten silloin, kun ei siis ollut paisutellut vuotta varsa- ja muiden kilojen alla. Ei Vadelmiina nähnyt kuitenkaan miksi sen suuremmin kasvattaja huolestui Pulla-tammansa ja Pitko-varsansa pyöreistä olemuksista; Vadelmiina ei oikeastaan enää nähnyt mitään muuta, kuin likaisen voin värisen varsan, joka maiskutti nisällä sen minkä ehti häntä viuhuen samaan tahtiin. Jokin Pitkossa vetosi, mutta siihen on vaikea vastata; ei se ainakaan sen sosiaalisuus ollut, tai korea askel, sillä kumpaakaan varsa ei eritoten esitellyt, mutta jotain siinä Vadelmiina vaan näki, ja takaisin kotiinpäin lähtiessään Miina laittoi selfiet papereista kourassaan ja hymy korvissa rinkiin uutena pienhevosen omistajana.
❀❀❀❀❀